Juha Lapve

200

Numeroilla on merkitystä ihmiskunnan puolesta, myös numeroilla 200 on merkitystä. Kyseessä on suomalainen erikoisjoukkue, joka lähetetttiin Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonan eli panttipataljoonan jälkeen Saksaan ja siitä eteenpäin toteuttamaan tehtäviä, jotka ovat edelleen mysteeri. Kukaan ei tunnu tietävän keitä nämä 200 suomalaista erikoissotilaskoulutuksen omaavaa henkilöä olivat, ja mitkä heidän lopulliset toimeksiannot ja sotilastehtävänsä Saksassa tai muualla euroopassa olivat toisen maailmansodan aikana? Tarinan ja kertomuksen mukaan heistä jokainen toimi ns. täydennysjoukkona suomalaisessa Waffen-SS-Panttipataljoonassa ensimmäisen sotilasjoukkueryhmän lähettämisen jälkeen 1941? Asia ei ole kuitenkaan täysin varma tieto, eikä se, oliko näitä erikoisjoukkoryhmiä enemmän kuin yksi, ja kuinka monta suomalaista yksilöä ja pienempiä suomalaisia natsiryhmittymiä oli taustalla jatkuvasti mukana? Ne suomalaiset vapaaehtoiset, jotka kuuluivat viralliseen Suomen Valtion lähettämään panttipataljoonan ryhmään numero 1408 henkilöä, palvelivat todisteiden mukaisesti SS-Divisioona Wiking pataljoonassa, missä oli mukana myös tanskalaisia sekä norjalaisia vapaaehtoistaistelijoita. Suurin osa Suomesta värvätyistä ja silloiseen Natsi-Saksaan lähteneistä miehistä olivat nuoria ja seikkailunhaluisia poikia, jotka olivat innostuneita taistelemaan Suur-Suomen puolesta Neuvostoliittoa vastaan, joka oli jo aiemmin vuonna 1939 yrittänyt miehittää itsenäisen Suomen Tasavallan siinä kuitenkaan onnistumatta. Suomalaiseen Waffen-SS-Panttipataljoonaan kuului tarkalleen ottaen 1408 miestä, joista jokainen oli iältään 17-25 vuotias, ja he palvelivat Natsi-Saksan SS-joukoissa erilaisissa tehtävissä odottaen operaatio Barbarossan aloitusta silloista Neuvostoliittoa vastaan. Näistä 1408 miehestä noin 800 kävi ns. alkukoulutuksen SS-koulutuskeskuksessa Saksassa, sillä heillä ei ollut aiempaa sotilaallista koulutusta vielä Suomen rintamalta vuosina 1939-40. Waffen-SS-panttipataljoonaan kuului myös miehistöä, joilla oli Suomen sodasta vuosilta 1939-40 takanaan taistelukoulutusta-sekä sotilaskokemusta ajanjaksolta, jolloin he puolustivat isänmaan rajoja kommunistista Neuvostoliittoa vastaan. Suomalainen Waffen-SS-Panttipataljoona toimi Saksassa vuosina 1941-43, ja suurin osa heistä oli matkalla kohti Kaukasusta, missä eteläisen Neuvostoliiton öljykentät sijaitsivat. Heidän tarkoituksenaan oli taistella Neuvostoliittoa vastaan liittolaisen Natsi-Saksan rinnalla, tosin osa heistä joutui ikävä kyllä noudattamaan muitakin Natsi-Saksan SS-joukkojen toivomia sotilaskäskyjä, ennen kuin suomalainen joukko-osasto siirtyi junalla Uralin vuoristojonon läheisyydestä kohti Kaukasusta, joka erottaa euroopan aasiasta, valtakunnanjohtaja Hitlerin suunnitteleman operaatio Barbarossan toimesta 22.päivä kesäkuuta 1941. Täydennysjoukot, numero 200, olivat tarkoitettu virallisesti ns. taistelutehtäviin Natsi-Saksan alueella, sillä ensimmäinen suomalainen SS-Panttipataljoona oli kokenut epäonnistumisia koulutuksessa, miestappioita sekä haavoittumisia toimiessaan itä-rajan läheisyydessä. Mukana suomalaisessa SS-Panttipataljoonassa oli myös eräs kuuluisa suomalainen isänmaallinen sotilas-ja taistelija Lauri Törni, jonka pelottomat otteet toivat hänen ryhmälleen voiton jokaisen hyökkäyksen jälkeen. Hänen ryhmällään ei ollut tekemistä niinkään juutalaisten siirtojen kanssa Lembergistä Ukrainassa, jota myös hän joutui tekemään aluksi Natsi-Saksan SS-johdon käskyjen toimesta, vaan ongelmaksi muodostui pikemmin mitä tehdä myöhemmin venäläisten sotavankien kanssa? Mitä tämä 200 sitten lopulta tarkoittaa? Kun 1408 mieheen lisätään 200 miestä lopputulos on 1608 suomalaista miestä, joka ei ole laskennallisesti täysi totuus sotilaiden ja muiden neuvonantajien todellisesta lukumäärästä, eikä täysin vedenpitävä tieto asiasta suomalaisten joukkojen osalta kokonaisuudessaan, jotka toimivat Natsi-Saksan palveluksessa toisen maailmansodan aikana 1941-43, sekä vielä sen jälkeen. Suomen Tasavallassa on paljon totuuksia joita yritetään salata poliittisista syistä, jota myös kansallissosialismi Natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikoihin tarkoitti perustuslakia myöten. Asiassa ei myös kaikilla suomalaisyrityksillä ole täysin puhtaat jauhot pussissa, kysymyksessä on yhtiö eteläisessä Suomessa nimeltä Kemira Oy, joka sijaitsee Sastamalassa Porin ja Tampereen puolivälissä, maantieteellisesti hieman näiden kahden kaupungin alapuolella puolivälissä. Toisen maailmansodan aikoihin Kemira Oy:n johto, sekä heidän neuvonantajansa työskentelivät yhteistyössä Natsi-Saksan SS-johtoryhmien kanssa. Saksalaiset olivat valmistaneet purkitettua raekuuroa nimeltään Zyklon B-kaasua, jota käytettiiin keskitysleireillä juutalaisten tuhoamisiin peseytymis-ja suihkukammioissa. Kemira Oy Suomen Tasavallasta on valmistanut toisen maailmansodan aikana Zyklon B-kaasuun yhtä aineosaa Suomessa, yhteistyössä Gestapon-ja SS-johdon sekä Suomen Hallituksen avustamana, ja toimittanut aineen Saksaan asiantuntijoiden välityksellä lopullista ratkaisua varten. Miten tämä liittyy suomalaiseen Waffen-SS-Panttipataljonaan? Osa suomalaisista SS-miehistä, jotka kuuluivat panttipataljoonaan, liittyivät kansallissosialistiseen puolueeseen vuonna 1941 ja näin siirtyivät toisiin tehtäviin itä-rajan läheisyydessä. Kysymyksessä eivät olleet sotilaalliset taistelutehtävät Neuvostoliittoa vastaan, rautaristin voi ansaita helposti toisin kuin olemalla sankarillisesti voittamaton Saksan isänmaallisen Armeijan komentaja Erwin Rommellin Africacorps-joukoissa, saamatta Natsi-Saksan Hitleriltä rautaristiä yli vuoteen voittaen alimitoitetulla ja voittamattomalla miehistöllä ylivoimaisesti englantilaiset sotilasjoukot pohjois-Afrikan öljykentillä. Operaatio Barbarossa oli suuri virhe, pohjois-afrikan valtioissa Algeriassa ja Libyassa oli kaikki se öljy jota eurooppa tarvitsi. Valtakunnanjohtaja Hitler eväsi toistuvasta komentaja Erwin Rommellin pyynnöt lisäjoukkojen osalta henkilökohtaisista syistä johtuen, africacorpsin Komentaja ei ollut kansallissosialistisen puolueen jäsen. Kun amerikkalaiset sotilasjoukot tulivat englantilaisten rinnalle pohjois-afrikassa, sotilaallinen ylivoima kävi Rommellin africacorps-joukoille ylivoimaiseksi. Erwin Rommellin olisi pitänyt antautua liittoutuneille, jotka arvostivat "aavikon kettua" vihollisena. Taktisesti merkittävänä sotilaana liittoutuneet olisivat todennäköisesti jättäneet hänet henkiin. Erwin Rommell palasi kuitenkin takaisin Natsi-Saksan kolmanteen valtakuntaan perheensä vuoksi pelastaakseen lapsensa, hän teki itsemurhan syanidikapselilla vaimonsa kanssa. Valtakunnanjohtaja Hitler petti hänet, ja piti isänmaan suurinta sotilasta maanpetturina. Suomalainen Waffen-SS-Panttipataljoona on järjestö ja veljeskunta, joka pitää yhtä. He pitivät yhtä vielä sodan jatkuessa kun heidät palautettiin takaisin Suomen Tasavallan Hankoon vuonna 1943, he pitivät yhtä vielä myös vuosikymmeniä sen jälkeen. Kysymys on valasta, kuten mafialla. Heillä on tietoa ja kokemusta asioista, jotka he ovat kokeneet oikeassa elämässä vuosina 1941-43, ei journalistien välityksellä jälkeenpäin, jotka eivät ole olleet todellisuudessa paikan päällä koskaan. He eivät tiedä totuudesta yhtään mitään. Jotkut Waffen-SS-Panttipataljoonan miehet ovat kuitenkin avautuneet jälkeenpäin lehdistölle, erään nuoren suomalaisen SS-Wiking ryhmän sotilaan mukaan hän ei haluaisi enää keskittyä 40-luvulla juutalaisten surmaamiseen asetta käyttäen, vaan hän haluaisi hyökätä saksalaisten veljessotilaiden mukana kohti Neuvostoliittoa. Tämä suomalainen SS-sotilas, mies, on myös kertonut, että kaksi heidän ryhmänsä jäsentä oli liittynyt kansallissosialistiseen puolueeseen jättäen sotilaalliset tehtävät sivuseikaksi tulevaisuuden osalta. Tämä suomalainen SS-sotilas valehtelee todellisen Waffen-SS-Panttipataljoonan lukumäärän kahden sijaan, jos hän kertoisi totuuden, hän kuolisi yllättäen kotona sydänkohtaukseen, tai tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa, joka olisi lavastettu rattijuopumukseksi. Toisin oli asia kuolemanleireillä naisten kanssa, Irma Grese&Ilse Koch tiesivät tarkasti, mitä poliittinen valta kansallissosialismin parissa tarkoitti ilman perustuslaillisia oikeuksia. Kun liittoutuneet olivat vuonna 1945 miehittäneet keskitysleirejä, ja pidättäneet yhdestä keskitysleiristä nämä kyseiset kaksi naista, Gresen ja Kochin, he olivat haastatelleet heistä molempia. Liittoutuneet eivät olleet kuitenkaan ymmärtäneet heidän todellisia tarkoitusperiä kuolemanleirillä, sen vuoksi he olivat kysyneet kysymyksiä kyseisistä kahdesta naisesta ja heidän metodeistaan juutalaisvankeja kohtaan kolmelta saksalaiselta SS-keskitysleirin miesvartijoilta, jotka olivat samaan aikaan pidätettyinä. Haastattelussa nämä kolme keskitysleirin SS-miesvartijaa ihmettelivät, jokainen heistä kolmesta, kuinka nämä kaksi naista pystyvät näihin sanoinkuvaamattoman sairaisiin julmuuksiin vailla inhimillisyyttä joihin kukaan mies, ei edes SS-keskitysleirin miesvartijat, pystyisi ikinä edes pimeimmissä antikristuksen seuraajien ajatuksissa. Aivan kuin avonaisen Zyklon-B raekuuropurkin tiputtaminen kaasunaamari päässä ilmastointikanavaan, juutalaisten peseytymis-ja suihkutiloihin, ei olisi tarpeeksi julmaa katseltavaa oksennuksen ja ulosteiden usvaisessa kammiossa, käytävän puolelta teräsoven silmäaukosta katsottuna? Keskitysleirin tutkimussairaalassa toiminut lääkäri Josef Mengele ei tuntenut omantunnontuskia kun hän teki kokeita juutalaisille potilaille klinikalla, hän ei pitänyt heitä ihmisinä. Ihmisyyttä ei myöskään tuntenut eräs keskitysleirin komendantin naispuoliso, joka asui suuressa talossa vastapäätä tuhoamisleiriä. Hänellä oli tapana kestitä vieraita kaksikerroksisen kivisen talon terassilla, ja kahvittelun lomassa tähdätä kiväärillä juutalaisia vankeja, jotka työskentelivät talon edessä olevassa  puutarhassa. Vieraiden ihmetys oli suuri, kun komendantin vaimo, tähdättyään ensin muutaman minuutin eri ihmiskohteita puutarhassa, laukaisi aseensa. Kun kohde kaatui puutarhassa, äidin vieressä seisoi tuttuun tapaan yksi komendantin tyttäristä, vasta kuusivuotias, jota kestitysvieraat tuijottivat hetken aikaa hiljaisen puhuvasti. Hän nauroi talon terassilla, kun juutalainen vanki oli saanut osuman, ja vaikeroi puutarhan maaperää vasten odottaen hiljalleen kuolemaa. Kestitysvieraat ihmettelivät ja olivat ensialkuun varovaisia liikkeissään, mutta sitten naiset ehdottivat; "Onko meidän todella mahdollista harjoitella tähtäämistä kiväärillä, ja sitten ampua täältä terassilta asti vankeja?". Pieni kuusivuotias tyttö hymyili, naurahteli naisvieraan vieressä, kun hänen äitinsä ojensi kiväärin naisvieraalle. Jos antikristuksen seuraajien pimeä puoli perheenä lasten seurassa kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua kirjaan nimeltä; Hitlerin Raivottaret - Wendy Lower, Kustantaja Houghton Mifflin Harcourt Publishing Company, 2013 - Suomentaja Juha Sainio, Kansitaiteilija Jussi Karjalainen, Kustantaja Atena, 2014. Suomalainen Waffen-SS-Panttipataljoona on osallistunut Lembergissä, saksalaisten antama nimi Puolan rajan läheisyydessä olevalle Ukrainan läntiselle kaupungille -Lviv, juutalaisten siirtoihin kuorma-autoihin, Heindrich Himmlerin käskystä, mikä tarkoitti kaikkien juutalaisten asukkaiden pakkosiirtoa kaupungista lähistöllä olevalle vankileirille. Kyseessä ei varsinaisesti ollut ns. kuolemanleiri, vaan vanki-ja työleiri, missä odotettiin mahdollista siirtoa kuolemanleireille. Lvivissä, eli saksaksi Lembergissä tapahtui kuolemantapauksia, lähinnä ampumisia ja häkä-tai pakokaasumyrkytyksiä, joihin ei liittynyt Zyklon B-kaasun käyttö kuolemanleirien tapaan kaasukammioissa. Onko luku 200 valhe vai totuus? Saiko osa suomalaisista Waffen-SS-Panttipataljoonan sotilaista osumia junavaunuun matkalla Kaukasukselle kesäkuussa 1941? Olen pitänyt rautaristia kädessäni, tunnustellut, kosketellut ja katsellut sitä pitkään. Rautaristi on pala seosmetallia, sekä tinaa. Se myönnetään urhoollisuudesta ja poikkeuksellisesta rohkeudesta, palveluksesta isänmaan puolesta.                       

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Ne 200 olivat pelkkiä Saksan pyytämiä täydennysjoukkoja, vai meinaatko haudanvakavasti, että Saksan armeija olisi tarvinnut suomalaisia varusmiehiä erikoistehtäviin, joihin heillä oli varattuna mm. omia laskuvarjojoukkoja, jollaisiin tehtäviin suomalaisia ei juurikaan koulutettu.

Suomessa ei ollut erikoissotilaskoulutuksen (mitä se sitten tarkoittaneekaan) saaneita miehiä muualla kuin kaukopartiojoukoissa, eikä heitä olisi ollut lahjoittaa Saksaan kahta sataa miestä.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/ss-upseerin-paiva...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sodassa tulee tappioita, ja rivistä tipahtaneiden tilalle tarvitaan täydennyksiä. Ei kai tuon 200-miehisen joukon lähettämiseen muita perusteita tarvittu. Isäni käytti vielä vanhoilla päivilläänkin näistä täydennysmiehistä silloista (epäilemättä propagandistista) nimitystä "ne 200 urhoollista".

Kesällä 1942 Arvo Kokko oli jo "turvallisesti" toipumassa vammoistaan pitkäksi venyneellä sairaalakierroksellaan, silloin käsittääkseni Metzissä.

Suomalaisen SS-osaston koko vahvuus ei ollut 1608, vaan 1408.

Timo Nuutinen

Eversti U.A. Käkönen kirjassaan Miehityksen varalta ( Otava 1970 ) hieman sivuaa blogistin ihmettelemää aihetta.

Toimituksen poiminnat